Durante mucho tiempo no había principios uniformes para la Atribución de nombres a los antibióticos https://antibioticos-wiki.es . Más a menudo se les llama por el nombre genérico o especie del producto, con menos frecuencia-de acuerdo con la estructura química. Algunos antibióticos se nombran de acuerdo con el lugar donde se asignó el producto.
Sorbifolia 34-2.pmd
Autio, A. 2003: Mustilan III siemenkeruuretki Kanadaan (Mustila Arboretum’s thirdseed collecting expedition to Canada). — Sorbifolia 34(2): 72–81. ISSN 0359–3568.
The third seed collecting expedition of the Mustila Arboretum took place in Québecand Ontario, Canada, in September, 2002. This expedition was aimed at supplementingthe previous ones carried out in 1993 and 1996, the major focus this time being on thenorthern populations of tree species of landscape value. The route of the expeditiontraced the transition area between mixed hardwood and coniferous forests. A total of179 seed entries were collected. The material collected will be evaluated to identifyhardy seed sources for various parts of Finland. Antti Autio, HKR Käsityöpaja, PL 1584, 00099 Helsingin kaupunki; antti.autio@hel.fi
nostivat luonnollisesti eniten ilmastollises-
ruuretki toteutettiin Jukka Reinikaisen ja
ti ankarimmat alueet, missä lajeja on vielä
16.9.–30.9.2002. Kohteena olivat Québe-
cin ja Ontarion provinssit mantereen koil-
tapaan kuin Yhdysvalloissa alueen tilastol-
lisesti alimman lämpötilan mukaan: 0 on
1996 keräysmatkan reittiä, sillä halusimme
ankarin ja 8 leudoin. Vyöhykkeet on lisäksi
liikkua siellä, missä voisimme todennäköi-
jaettu a- ja b-osiin. Lehtisekametsien ja
simmin löytää Suomessa menestyviä alku-
periä. Käytännössä tämä tarkoitti Ottawa-
vyöhykkeiden 3b–4a paikkeilla. Sikäläisiä
sekä St. Lawrence-jokien alueita, missä
jaottelua tulkittaessa on syytä olla varuil-
kulkee monen sikäläisen lehtipuun luon-
laan, sillä pelkkään kylmimpään talviläm-
taisen alueen pohjoisraja. Tarkoituksemme
pötilaan tuijottaminen voi nostaa ennakko-
oli aiempien kokemusten perusteella kerä-
tä siemeniä sellaisista puu- ja pensaslajeis-
nestyminen riippuu tietenkin myös siitä,
ta, jotka saattaisivat olla meikäläisittäin
että muut kasvutekijät ovat riittävän edulli-
mielenkiintoisia laajemmassakin mielessä
kuin pelkästään dendrologisesti. Tällä ret-
tuneina päätimme ajoittaa matkamme alka-
vaksi syyskuun puolivälissä, jolloin sieme-nen kypsyminen keruualueilla olisi alka-
Keruualueena Québecin provinssi
nut. Saapuessamme perille saimme kuiten-kin todeta, että tänä vuonna tuleentuminen
oli vielä kesken. Tällä en niinkään tarkoita
dysvaltain vastaiselta rajalta pohjoiseen
sitä, etteikö siemen olisi ollut kypsää, vaan
aina Hudsonin lahdelle asti, puurajan ylä-
sitä, että ennen tuleentumista se ei irtoa
puolelle. Eteläisessä Québecissä kasvilli-
helposti. Monilla puilla laadullisesti paras
suus vaihtelee lehtisekametsistä havumet-
siemen sijaitsee korkealla latvuksessa, jos-
siin, kaikkein eteläisimmän osan ollessa jo
ta sen saaminen oli paikoin hankalaa.
selvästi lehtipuuvyöhykettä. Meitä kiin-
kas alue. Täällä sijaitsee Joly de Lotbiniè-
sen ulkopuolella, valtatie 40:n tuntumassa
Domaine Joly-De Lotbinière, johon liittyy
ha), McGill-yliopiston alainen Morgan Ar-
upeita kasvistokokonaisuuksia. Tila siirtyi
boretum. Se on suosittu ulkoilu- ja virkis-
tyskohde ja mm. koirien ulkoilutusalue.
saman suvun hallussa lähes 300 vuotta. Yli
Tälläkin arboretumilla on oma ystäväyh-
viidentoista vuoden työn jälkeen se alkaa
distys, johon myös koirien tulee rekisteröi-
arvatenkin olla lähellä alkuperäistä loisto-
tyä, jotta ne saavat liikkua puistossa emän-
aan. On vaikea sijoittaa tätä kohdetta mi-
tiensä ja isäntiensä kanssa! Morgan muis-
hinkään kategoriaan. Se ei ole selkeästi
tuttaa Mustilaa laajojen metsäisten koko-
kasvitieteellinen puutarha, vaikka siellä
siellä lehtisekametsää hikkoreineen (Ca-
mutta se ei myöskään ole pelkästään karta-
rya spp.), vaahteroineen (Acer spp.) ja
nopuisto. Suuri osa istutuksista on ruoho-
pyökkeineen (Fagus grandifolia) jne.
vartisia ja kukkaloisto lienee kesäisin to-
kassa oli enää punahattu (Echinacea pur-
Suomea. Suuri lajirunsaus houkutteli kui-
purea). Kukkaistutuksien yhteydessä oli
tenkin keräämään toiveikkaasti sellaisia-
alun kolmattakymmenettä siemenerää. To-
tesimme tuleentumisen olevan täälläkin
teentoista mitä upeimpaan mustajalopäh-
kinään (Juglans nigra). Nämä 1800-luvun
päätimme siirtyä pohjoisempaan. Tällä
loppupuolella istutetut puut olivat valtavan
kokoisia kasvaakseen näin pohjoisessa. Il-
St.Lawrence-joen etelärannalla olisi tarjot-
meni, että olimme löytäneet mustajalopäh-
kinöiden ”eteläisen Québecin alkuperäko-
ajaneet pitkin sen pohjoisrantaa aina Qué-
keen” sijaintipaikan. Tämä koe oli vaivan-
nut mieltämme jo Suomesta saakka. Olim-me kyselleet siitä Morgan Arboretumin
Ste-Croixin yllätys
John Watsonilta, mutta hän ei tiennyt siitämitään. Domaine Joly-De Lotbinièrestä
St. Lawrence on melkoinen virta, eikä sen
ylittäminen onnistukaan aivan mistä tahan-
North -siemenliikkestä. Eräs hänen asiak-
sa. Pidimme varmana sitä, että jossain lä-
kaistaan oli paikan ylipuutarhuri, 24-vuoti-
hettyvillä olisi yhteys vastarannalle, koska
maamaan, oli syvällisesti perehtynyt pai-
kukaupunkien tiheästi täplittämiä. Kävi
kan historiaan, mahdollisuuksiin ja tieten-
kuitenkin ilmi, että lauttayhteys oli viimek-
kin kasveihin. Domaine Joly-De Lotbiniè-
si toiminut noin viisikymmentä vuotta ai-
ren mustajalopähkinöihin liittyy tietenkin
emmin. Tietämättömyytemme takia pää-
tarina, niin kuin kaikkeen muuhunkin. Ti-
simme joen yli etelärannalle vasta Québec
lan isäntänä 1800-luvulla toimi Henri-
Cityssä, tunnin ylimääräisen ajomatkan
Gustave Joly de Lotbinière, joka oli hyvin
kiinnostunut dendrologiasta. Jotain hänen
nauttimastaan arvostuksesta kertovat luot-
len tunnin ajomatkan päässä sijaitsee Ste-
tamustehtävät American Forestry Associ-
dessä on hyvin rehevä, lämmin ja ravintei-
tion’issa, Fruit Growers’ Association of
Québec’issä jne. Hän perusti mailleen
törmäviini (Vitis riparia) oli täällä yleinen,
mustajalopähkinän alkuperäkokeen, koska
samoin kuin säleikkövilliviini (Part-
siitä saatava hinta oli suurempi kuin min-
henocissus inserta). Jotain paikan ilmas-
kään toisen Quebecissä esiintyvän luon-
nonvaraisen puulajin. Kokeessa oli neljää
ikäiset pyramidipoppelit (Populus nigra
eri alkuperää, joista kolme oli kanadalaisia
’Italica’) olivat huonokuntoisia ja selvästi
ja yksi amerikkalainen. Noin 10 000 istute-
ilmastosta kärsineitä, mutta silti parikym-
tusta taimesta vain noin sata osoittautui
menmetrisiä puita. Näistäkin keräsimme
Ste-Croix:in ilmastossa kestäviksi. Noin
30 vuotta sitten perustettiin toinen koe, jos-sa käytettiin viiden parhaimman puun jäl-
Pohjoinen ulottuvuus
keläisiä (Leclerc 2002). Se on juuri edellämainittu ”Etelä-Québecissä sijaitseva al-
kuperäkoe”. Domaine Joly-De Lotbinièren
mustajalopähkinäistutuksen sanotaan ole-
reunaa kulkevaa valtatietä aina Riviere-du-
Loupiin asti. Edellisellä retkellä olimme
nähneet täällä muutamia hienoja sokeri-
Täällä oli toki muutakin nähtävää kuin
vaahteroita (Acer saccharum). Päätimme
istutettuja, kulttuurinvaraisia kasveja. Kä-
tarkistaa, olisiko täällä enemmänkin soke-
rivaahteran ääriesiintymiä. Tiesimme ole-
vanhassa lehtisekametsässä, jossa kasvoi
vamme myös pennsylvanianvaahteran (A.
valtavia punatammia (Quercus rubra). pensylvanicum, kuva 1) luontaisen esiinty-
Täällä kuten muuallakin punatammissa oli
misalueen koillisreunamilla. Se olikin pää-
asiallinen syy siihen, miksi ajelimme jo il-
kaikki terhot olivat jonkin kärsäkkään vi-
tavalaistuksessa kylpevää kaupunkia ris-
kuuttamia, emmekä saaneet tällä retkellä
tiin rastiin. Kaupungin reunalta löytyi vesi-
kerättyä yhtäkään punatammen siemen-
erää. Myös valkosaarnessa (Fraxinus ame-
töön oli rakennettu pieni puistikko. Siihen
ricana) oli niin täällä kuten muuallakin
oli jätetty luonnonvaraisia lajeja, mm. juuri
to. Edellisellä retkellä emme saaneet sitä
taa liikkeemme niin, ettemme olisi keruu-
puuhissamme herättäneet liikaa huomiota,
sekä rehevimmillä kasvupaikoilla viihtyvä
ja saimmekin useasta puusta varsin hyvänsadon. Takaisin etelään
rantaan jatkaaksemme siemenkeruuta joenvastarannalla. Reittimme kulki St-Simeo-
levinneisyyskarttojen houkuttelevista nä-
rencen tällä puolen Appalakkien viimeiset
puolesta kovin tuloksellinen. Esimerkiksi
syntyneissä laaksoissa kasvillisuus on run-
kerättyä lainkaan. On toisaalta pidettävä
mielessä, että tällaisella erillisellä levinnei-
ran esiintymisalueen äärimmäisin reuna
syyssaarekkeella kasviaineisto ei todennä-
köisesti ole yhtään sen kestävämpää kuin
lajin yhtenäisen esiintymisalueen reunoil-
pealla kaistaleella esiintyy myös muita leh-
la. Siirryimme pikku hiljaa etelään pitkin
tipuulajeja, joita ei tapaa muualla näillä
seuduilla, kuten mm. punavaahtera (A.
olivat paikoitellen kumpuilevia ja kauniita. rubrum), sokerivaahtera ja vaikkapa mus-
Siellä täällä näkyi myös niitä lehtipuu- ja
tasaarni (F. nigra), josta onnistuimme ke-
pensaslajeja, joita erityisesti tavoittelim-
räämään retken ainoan siemenerän täältä.
me, mutta satoa niissä ei näkynyt. Matkalla
etelään kohti Québec Cityä saimme kerät-
tyä sokerivaahteraa, punasaarnea (F. penn-
na kaistaleena ylös virran suulle saakka
sylvanica, kuva 2), saarnivaahteraa (Acernegundo) — joka oli usein hyvin komean
sen levinneisyysalue on täällä rajoittunut
näköistä, suurikasvuista ja hyväkuntoista
— sekä joitakin pensaslajeja. Saarnivaah-
tera tuskin oli luontainen tällä seudulla,
mutta punasaarni saattoi olla. Koska kum-
kanadantuijia (Thujaoccidentalis). Pää-
mastakin lajista meillä on jo erittäin hyvin
timme kerätä niistä siemeniä ”hieman
viljelyssä menestyviä alkuperiä, mitään
myöhemmin”, koska upeita puita alas asti
suoranaista tarvetta etsiä parempia kantoja
vihreine oksineen ja runsaine käpysatoi-
neen näkyi tien varrella jatkuvasti. Kun sit-
ten viimein päätimme kerätä siementä seu-
amerikanpyökki (Fagus grandifolia) oli
raavaksi näkemistämme tuijista, ei niitä
toistaiseksi pysytellyt näkymättömissä.
enää tullutkaan vastaan. Kuivemmilla ja
mäntyä (Pinus resinosa), joka myöskin on
hansa sitä näkevämme. Päätimme käväistä
täällä luontaisen levinneisyytensä koillis-
nurkassa. Retken lämpimin päivä osui juu-
pungin ulkopuolella sijaitsevaa kanjonia,
ri tälle Chicoutimin osuudelle. Lähes koko
joka on paikallinen nähtävyys 60 m kor-
tavallista lämpimämpi sää, mutta lämpöti-
lan yltäminen 27°C:een syyskuun viimei-
kanjonin pysäköintialue, jonka reunalla
sellä neljänneksellä oli täälläkin epätaval-
lista. Keräsimme Chicoutimista retken ai-
nonvaraista amerikanpyökkiä. Puissa oli
noan sarvipähkinä (Corylus cornuta) sie-
erinomainen sato ja saimme kerättyä useis-
menerän . Tämän lajin kohdalla ajoituk-
ta niistä runsaasti siementä. Muutaman ki-
semme oli väärä, sillä sen siemen kypsyy
lometrin päästä löysimme toisenkin vas-
aikaisemmin kuin valtaosalla muista kerät-
tautuneet matkalle kevyin työkaluin. Tär-
Kuva 3. Amerikanlehmuksen (Tilia americana) lehtiä,
sienitautien pilaamia, kuten usein on asian-laita. Hedelmät olivat orapihlajan hedel-miksi suuria, kuin koristeomenapuulla. Vielä orapihlajiakin kiinnostavampia oli-vat nuoret amerikanlehmukset (Tilia ame-ricana, kuva 3), joita keräsimme niinikäänlajin esiintymisalueen äärimmäisestä koil-lisesta nurkasta. Alkuperä lienee likimainparas mahdollinen meikäläisiin oloihin.
Kuva 2. Punasaarni (F. pennsylvanica), Lahti
kanlehmuksen erä. Tästä ei kuitenkaan ole
tarkempia keruutietoja tarjolla, joten sen
keimmät niistä olivat lasikuitusauvoista
mantereinen. Vuonna 1991 saatiin lisäksi
avulla oksia saattoi taivuttaa käden ulottu-
eteläisimmästä Ontariosta amerikanleh-
ville. Nämä olivat jo aiemmin saaneet ni-
muksen siementä. Tästä erästä on syntynyt
mekseen ”Le Hook”, joka tuntui huvitta-
ainakin toistaiseksi täysin kestävää jälke-
van québeciläisiä ystäviämme. Koukku-
läistöä. Amerikanlehmus lienee laji, joka
sietää huomattaviakin eroja kasvutekijöis-
Arboretumista lainaksi jatkovarrelliset ok-
sä verratessa sen luontaista kasvualuetta ja
sasakset, jotka osoittautuivat korvaamatto-
viljelyä meillä. Mantereisuudeltaan tai me-
miksi varsinkin amerikanpyökin siementä
reisyydeltään mahdollisimman hyvin sopi-
van alkuperän löytäminen on tietenkin en-siarvoisen tärkeää siirron onnistumisen
Sisämaassa
Jätettyämme Ste-Anne de Beauprén taak-
Takaisin Okaan
semme ajelimme hiljalleen paikallisteitäetsien mielenkiintoisia puuvartisia. Saim-
Lähdimme takaisin sisämaahan päin Qué-
mekin kerättyä siementä tarkemmin mää-
bec Cityn kohdalla. Totesimme, että ”jalo-
rittelemättömästä puumaisesta orapihlaja-
ja” lehtipuita ei näillä seuduilla juuri näky-
lajista (Crataegus sp.). Sen lehtimuoto oli
saimme kerättyä oikeastaan vain pensasla-
nämä keräämämme puut olleet lehdiltään
jeja, ja niitäkin sattumanvaraisesti. Päätim-
keillä, jotka ovat edullisempia kuin yksi-
ville rannoille. Edellisellä keruumatkal-
valloissa kolmiokaa pidetään kestävänä
maisella niemellä, jolla sijaitsee ekologi-
vielä sikäläisellä III-vyöhykkeellä, mikä
nen puistoalue Parc d’Oka. Tästä puistosta
tarkoittaa sen selviävän –35°C.–40°C
oli jäänyt mieleen runsassatoinen taika-
pakkasesta. Tässä tulee ilmi monien poh-
pähkinäistutus (Hamamelis virginiana).
joisamerikkalaisen lajien meikäläisittäin
Päätimme kiertää puiston ja samalla tar-
liiankin lupaava pakkasenkestävyys. Kes-
kastaa, olisiko siementä tänäkin vuonna
tävyystietoja tulkittaessa tulee aina ottaa
runsaasti tarjolla. Erittäin rehevässä lehto-
huomioon, että kasvilla pitää olla edelly-
maisessa metsikössä kasvoi runsaasti hik-
tykset tuleentua riittävästi kestääkseen
vashikkoria (Carya cordiformis). Sillointällöin metsästä kuului paikallisten oravien
Vaivannäkömme palkitaan
”työn ääniä”, kun ne jyrsivät hikkorien sie-menkuorta rikki tai pudottelivat siemeniä
Retken ehkä kaikkein palkitsevin hetki oli
se, kun löysimme aivan sattumalta käsittä-
saimme kerättyä hieman siementä, mutta
mättömän runsassatoisen taikapähkinä-
kaikenkaikkiaan saaliimme jäi laihaksi.
esiintymän. Tämä tapahtui pysähtyessäm-
Saimme kerättyä rantametsiköstä melko
runsaasti siementä meille uudesta lajista,
pienen Rivière Rouge -joen rannoilla jota-
Staphylea trifoliasta. Mustilassa tätä mie-
kin meitä kiinnostavaa. Taikapähkinäesiin-
lenkiintoista, mutta vaatimatonta pensasta
tymä oli aivan täynnä hedelmiä. Taivutte-
ei ole tiettävästi aikaisemmin kokeiltu. Se
limme kolmimetrisiä versoja alas saadak-
tunnetaan paikallisesti nimellä bladdernut,
semme kerättyä niitä mahdollisimman pal-
jon. Olimme onnekkaita, sillä taikapähkinä
koisoa (Physalis spp.) muistuttavasta he-
on sikäläisessä luonnossa hyvin huomaa-
maton kasvi ja sitä saa todella etsiä jotta
sen havaitsisi. Tässäkin tapauksessa ky-
kistamassa taikapähkinäpensaat ja tote-
seessä on pohjoinen alkuperä, jonka voisi
päätellä olevan meille lähes parhaan mah-
kolmiokaryhmästä (Gleditsia triacanthos)
dollisen. Taikapähkinän on tähän saakka
saimme kerättyä kassillisen kolmiokalle
todettu menestyvän Etelä-Suomessa I ja II
tunnusomaisia rujoiksi vääntyneitä palko-
-vyöhykkeillä. Suomessa tähän asti käytet-
ja. Nämä puut näyttivät olevan piikitöntä
muunnosta (var. inermis), joka onkin vilje-
lyssä kantalajia yleisempi. Tämänkin lajin
yksilöistä löytynee vaihtelua kestävyydes-
danhemlokin (Tsuga canadensis) pohjois-
sä. Esimerkiksi Ruotsissa on havaittu eri
ta alkuperää jo edellisellä retkellä. Siir-
lajikkeilla eroja kestävyydessä sikäläisillä
ryimme koko ajan länteen kohti Ottawaa.
vyöhykkeillä I-II (Bengtsson 1998). Kol-
Maisema on täällä hyvin tasaista ja yksi-
taisista lisäyslähteistä, sillä se on erittäinyleinen koristepuulaji Pohjois-Amerikassa
Gardens North
ja muuallakin. Lisäys tapahtuu siis yleensäistutuksista tai lajikkeista, joita kolmiokas-
kiintoista havaita, että Ruotsissa sitä pide-
sa, tai oikeastaan kylässä, oli oivallinen.
tään kestävänä sikäläisillä I ja II -vyöhyk-
Täällä sijaitsee Gardens North -siemenliik-
keen toimitilat ja omistajien koti. Toimme
tänne suuren osan keräämistämme sieme-
lämpösumma saattaa muodostua merkittä-
nistä. Ilma oli nimittäin niin kosteaa, ettei-
västi suuremmaksi kuin meillä. Tästä saa-
tiin hyvä esimerkki, kun keräsimme lakki-
riittävästi, vaikka levittelimme niitä hotel-
puun (Cladrastiskentukea, kuva 5) sie-
lihuoneiden lattioille kuivumisen edistä-
miseksi. Päinvastoin ne alkoivat jopa ho-
lämpötilassa. Palot olivat täysin tuleentu-
mehtua. Ongelma ratkesi lopulta sillä, että
neita, ja siemen suurelta osin karissutta,
joten olimme tämän lajin suhteen myöhäs-
käyttöömme suuret hyllyköt, joissa sieme-
lakkipuun hedelmät vielä vihreitä, vaikka
siitä tänä vuonna saatiinkin lopulta kerät-
omistajaan Kristl Walekiin ja hänen mie-
tyä lämpimän kesän jälkeen tiettävästi en-
heensä Eddieen jo edellisellä retkellä, ja
nyt teimme jo suorastaan keruuyhteistyötä.
siementä muutamista erikoisuuksista, ku-
laisittain hyvin poikkeuksellinen: tarkoi-
ten japanilaisesta ”epolettipuusta” (Pteros-
tuksena on etsiä kestäviä lisäyslähteitä
tyrax hispida), jota pidetään hyvin kestä-
pohjoiseen ilmastoon. Kristl Walek itse te-
vänä lajina. Pohjoisamerikkalaisen peru-
kee vuosittain siemenkeruumatkoja mm.
ukkipensaan (Cotinus obovatus) siemen
Kalliovuorille, jossa hän kerää kestäviä
oli jo lähes varissutta, mutta koristeelliset
luonnonkantoja alpiinisista ruohovartisista
savuhattaroita (mistä johtuu paikallinen
lajeista. Nyt Gardens North on laajentanut
nimi ”smokebush”) muistuttavat hedelmi-
en odat olivat vielä jäljellä. Lännenkeltik-
kasveja. Tällainen toiminta on tietenkin
sessä (Celtis occidentalis) oli runsas mar-
meikäläisittäin hyvin kiinnostavaa ja suo-
tavaa. Kun paikkojaan vielä hakevat puu-
katalpalajista, Catalpa speciosa sekä C.
lajit ja lisäyslähdefilosofia vakiintuvat, tu-
bungei. Nämä kasvoivat yhteensä viiden
lee Gardens Northista varmasti mitä kiin-
katalpan ryhmässä. Voi olla, kuten usein on
nostavin vaihtoehto kestävien kasvien sie-
asianlaita, etteivät jälkeläiset ole lajiaitoja.
meniä etsivälle harrastajalle. Jo nyt heillä
Emopuut sen sijaan näyttivät olevan, mikä
on yhteistyötä aina Venäjää ja Japania
sekään ei ole aivan yleistä, sillä siksi usein
katalpat ovat kokoelmissa risteytyneitä. Suurkaupungin hait
kuitenkin magnoliat. Noin kymmenenmagnolian ryhmässä oli nimikylttien mu-
Yhden päivän vietimme Ottawassa sijait-
kaan sekä lajeja että lajikkeita. Osa nimistä
ja kasveistakin oli sekaannusta aiheuttavia.
Valtaosa magnolioista oli kukkinut ennä-
tysmäisen hyvin, osa todennäköisesti sa-
arboretum. Sitä ylläpitää Kanadan maata-
manaikaisesti, jolloin on voinut syntyä hy-
lousministeriö, ja se on osa keskelle Otta-
bridejä. Osa taksoneista ei kenties ristey-
waa levittyvästä Experimental Farm -koe-
dykään, mutta joka tapauksessa tulee ole-
tilasta. Suomea ajatellen Ottawan alue vai-
maan mielenkiintoista seurata, syntyisikö
kuttaa ensisilmäyksellä sopivalta paikalta
runsaasta siemensadosta mahdollisesti eri-
kasvien siirtoa ajatellen: absoluuttinen mi-
tyisen kestäviä jälkeläisiä. Vuoden 1993
nimilämpötila on -39°C ja absoluuttinen
retkellä kerättiin magnolioiden siemeniä
maksimilämpötila +39°C. Heinäkuun kes-
kilämpötilakin on samaa luokkaa eteläsuo-
Kuva 5. Lakkipuun (Cladrastis kentukea) kukintaa, Niagara, Yhdysvallat. 28.5.1998.
Näistäkin on syntynyt toistaiseksi kestä-
viä, vielä tunnistamattomia magnoliatak-
lähistöllä olevista suuremmista tai erikoi-
semmista jalopähkinä- ja hikkori-istutuk-sista. Päätimme lähteä jäljittämään niitä, ja
Pähkinänmetsästystä
onnistuimmekin löytämään muutaman. Ensimmäiseksi löysimme itsemme yksityi-
sen hienostogolfkentän ”The Royal Otta-
takana kohoavat Parc de la Gatineaun kuk-
wa Golf Club” klubirakennuksen edestä,
jossa kasvoi kaksi jättimäistä amerikanja-
puisto ja suosittua ulkoiluseutua. Pohjois-
lopähkinää (Juglans cinerea). Näitä puita
amerikkalaiseen tapaan autolla saattoi ajaa
lähes perille saakka. Pysäköintialueita ja
pina. Ne olivatkin todella kookkaita, kuin
opasteita oli riittävin välein. Kukkulan la-
suurimmat meikäläiset tammet, vain vielä-
ella kasvoi pienikasvuista tammea(Quer-cus alba), joka levinneisyysaluekarttojen
lestä myös klubirakennus oli vaikuttava.
mukaan on täällä aivan pohjoisrajallaan
Sääli, että kerho oli yksityinen.
(Petrides 1988). Puissa ei valitettavasti nä-
Toinen merkittävä jalopähkinöihin liit-
tyvä ”löytö” oli mustajalopähkinäryhmä
jukat olivat reheväkasvuisia, ja siellä kas-
la”. Paikallistiestön rajaamalle viheralu-
eelle oli aikoinaan istutettu mustajalopäh-
kinöitä. Ne ovat menestyneet hyvin ja oli-
Halesia monticolan, josta käytetään nimeä
vat edelleen hyväkuntoisia puita. Pähki-
Mountain Silverbell. Sitä ei liene koskaan
nöitä oli jo hieman varissut ruoholle. Ke-
kokeiltu Mustilassa. Laji kasvaa luontaise-
räsimme ne sekä puista sen minkä ylsim-
na Appalakeilla melko etelässä, kuten esi-
me. Nämäkin mustajalopähkinät, samoin
merkiksi puistoalppiruusukin (Rhodo-
kuin retken alussa Domaine Joly-De Lotbi-
dendron catawbiense). Vuoristolajina se
nièrestä keräämämme olivat todennäköi-
saattaisi kuitenkin menestyä meilläkin.
sesti pohjoista alkuperää, siksi hyvin ne
Retkemme ainoan kolean syksyisen päivän
olivat täällä menestyneet. Onkin mielen-
kääntyessä illaksi jätimme jäähyväiset
kiintoista nähdä, miten niiden jälkeläiset
menestyvät meillä. Mustilassa on kokeiltu
boretumin suojametsiköstä kerättyä kantaa
K09–93–380. Se on ollut tähän saakka kes-
tävyydeltään erinomainen ja selvästi pa-
muuttuneet muukalaisiksi tällä vieraalla
saadaan kokeiltavaksi yhtä hyvin menesty-
olisimme taas kotona. Olo tuntui tyhjältä. Menestyviä alkuperiä ja
kiertelyä; nyt emme tosin enää etsineet eri-
hyödyllisiä kontakteja
laisia pähkinöitä, vaan mitä tahansa kiin-toisaa. Eräästä puistosta löysimme koko
retken ainoan kiiltotuomen (Prunus seroti-na). Ehkä merkittävin Ottawan puistoista
keimpänä tavoitteena oli täydentää kahden
saatu erä oli kuitenkin muutaman lännen-
keltiksen (Celtis occidentalis) ryhmä Otta-
mäinen suuntautui Suurien järvien länsi-
wan eteläpuolta kiertävän Rideau-kanavan
rannalla. Saimme näistä hyvin todennäköi-
simpiin osiin. Edellinen, vuonna 1996 to-
sesti luonnonvaraisista puista kerättyä riit-
teutettu retki tehtiin samoille seuduille
tävästi siementä. Tuotettavista taimista
kuin tälläkin kertaa. Kerättävä lajisto on
kenties valikoituu kestäviä yksilöitä. Vuo-
suhteellisen samanlaista aina metsävyö-
den 1993 retkellä kerätyt lännenkeltiksen
hykkeen länsireunalta noin 100°W Atlan-
äärimmäisen luoteisen esiintymisalueen
siemenjälkeläisethän ovat olleet kestäviä.
Mustilassa on kokeiltavana vielä kolmas-
kin lännenkeltiskanta, joka on saatu Michi-
hykkeiden rajaa. Tällä tavoin on saatu ke-
rättyä kattava otos usean keskeisen lehti- jahavupuulajin pohjoisimpia alkuperiä. Takaisin kotiin
Näin voidaan verrata myös alkuperienmantereisuutta tai mereisyyttä, millä tie-
Viimeisenä päivänä palasimme takaisin
dolla on suuri merkitys kasvien menestyk-
sekkään siirron kannalta. Perusoletus on
edistynyt selvästi vajaan kahden viikon ai-
se, että pohjoisempi siemenerä on ilmastol-
kana. Keräsimme täältäkin melko runsaasti
lisesti eteläistä kestävämpi. Lyhyestä ha-
vainnointiajasta huolimatta näyttäisi siltä,
puumaista poppelimagnoliaa (M.acumi-nata) sekä kaksi leveäkasvuista M. × loeb-neri – risteymää. Saimme kerättyä myös
semmat. Vaikka vuotuinen sademäärä kas-
vaa tasaisesti lännestä itään siirryttäessä
noin 400 mm:stä aina 1500 mm:iin, ei At-
s. (Guides to the Gardens of Quebec). Éditions
Petrides, G. 1988: Eastern Trees. — 272 s. Houghton
lailla ultramaritiimi kuin mantereen länsi-
rannikko. Suomea vastaava sademäärämitataan Kanadassa Thunder Bayn paik-keilla (noin 90 °W). Tätä idempää kerätyterät esimerkiksi takiaistammesta (Quercusmacrocarpa) ovat kuitenkin menestyneet
Varastossa olevia siemeneriä
paremmin kuin läntisemmät erät. Saattaa
keruuretkeltä
olla, että usean lajin meidän oloihimmeparhaiten soveltuvat siemenalkuperät löy-tyvät suunnilleen Québecin alueelta.
Tällä retkellä pyrimme löytämään tie-
tyistä kasvilajeista sellaisia esiintymiä,
joista tulevaisuudessa saataisiin järjestet-
tyä jatkuva siementuonti paikallisten voi-
mien avulla. Tähän liittyvät olennaisesti
myös ne lukuisat kontaktit, joita yhdeksän
217 Caulophyllum thalictroides Morgan Arboretum230 Lilium canadense
toskontaktit ovat nekin tärkeitä, mutta
käytännön kenttätyötä ajatellen ovat ar-
243 Caulophyllum thalictroides D. Joly-De Lotbinière
lösuhteet, jotka tekevät mahdolliseksi tu-
levaisuuden keruutyön kentällä. Pohjois-
Amerikan kasvien seuranta ja testaus jat-
kuvat, mutta Mustilassa katseet kääntyvät
jo kohti itää ja uuden mantereen haasteel-
Kirjallisuutta
Autio, A. 1999: Siemenkeruumatka itäiseen Pohjois-
Amerikkaan. — Sorbifolia30(2): 87–102.
298 Gleditsia triacanthos var. inermis Parc d’Oka
Bengtsson, R. 1998: Stadsträd från A till Z. — 168 s.
Buckley, A. 1980: Trees and Shrubs of the Dominion
Arboretum. — 237 s. Agriculture Canada Publi-
cation 1697. Canadian Government Publishing
Burns R. & Honkala B. (toim.) 1990: Silvics of North
America Vol. II. Hardwoods — 877 s. United
States Agriculture Handbook No. 654. United
States Dept. of Agriculture, Washington, DC.
Dirr, M.A. 1990: Manual of Woody Landscape
Plants. — 1007 s. Stipes Publishing Co. Cham-
Hämet-Ahti, L., Palmén, A., Alanko, P. & Tigerstedt,
P. 1992. Suomen puu- ja pensaskasvio. 2. uudis-
tettu painos. — Dendrologian Seura, Helsinki
Krüssmann, G.1985: Manual of Cultivated Broad-
Leaved Trees & Shrubs Vol. II. — 625 s. Timber
Leclerc, H. 2002: Domaine Joly-De Lotbinière. — 96
2000-2002 Contributions 2002 – Present Dean Kereiakes. Editorial Board, Circulation Dean Kereiakes. Editorial Board – Reviews in Cardiovascular Dean Kereiakes. Editorial Board, American Journal of Cardiology Bin JP, Pelberg RA , Wei K, Le DE, Goodman NC, Kaul S. Dobutamine versus dipyridamole for inducing reversible perfusion defects in chronic multivessel coronary artery stenosi
Lymphoma is considered to be the most chemo-responsive cancer in cats and treatment with multi-agent chemotherapy is associated with the longest survival times. Common protocols include ACOPA and Madison Wisconsin, but both utilize the same chemotherapy agents. The induction part of the treatment protocol ranges from 21-25 weeks. The goal of induction chemotherapy is to induce a remission whi