Sorbifolia 34-2.pmd

Autio, A. 2003: Mustilan III siemenkeruuretki Kanadaan (Mustila Arboretum’s thirdseed collecting expedition to Canada). — Sorbifolia 34(2): 72–81. ISSN 0359–3568.
The third seed collecting expedition of the Mustila Arboretum took place in Québecand Ontario, Canada, in September, 2002. This expedition was aimed at supplementingthe previous ones carried out in 1993 and 1996, the major focus this time being on thenorthern populations of tree species of landscape value. The route of the expeditiontraced the transition area between mixed hardwood and coniferous forests. A total of179 seed entries were collected. The material collected will be evaluated to identifyhardy seed sources for various parts of Finland.
Antti Autio, HKR Käsityöpaja, PL 1584, 00099 Helsingin kaupunki; antti.autio@hel.fi nostivat luonnollisesti eniten ilmastollises- ruuretki toteutettiin Jukka Reinikaisen ja ti ankarimmat alueet, missä lajeja on vielä 16.9.–30.9.2002. Kohteena olivat Québe- cin ja Ontarion provinssit mantereen koil- tapaan kuin Yhdysvalloissa alueen tilastol- lisesti alimman lämpötilan mukaan: 0 on 1996 keräysmatkan reittiä, sillä halusimme ankarin ja 8 leudoin. Vyöhykkeet on lisäksi liikkua siellä, missä voisimme todennäköi- jaettu a- ja b-osiin. Lehtisekametsien ja simmin löytää Suomessa menestyviä alku- periä. Käytännössä tämä tarkoitti Ottawa- vyöhykkeiden 3b–4a paikkeilla. Sikäläisiä sekä St. Lawrence-jokien alueita, missä jaottelua tulkittaessa on syytä olla varuil- kulkee monen sikäläisen lehtipuun luon- laan, sillä pelkkään kylmimpään talviläm- taisen alueen pohjoisraja. Tarkoituksemme pötilaan tuijottaminen voi nostaa ennakko- oli aiempien kokemusten perusteella kerä- tä siemeniä sellaisista puu- ja pensaslajeis- nestyminen riippuu tietenkin myös siitä, ta, jotka saattaisivat olla meikäläisittäin että muut kasvutekijät ovat riittävän edulli- mielenkiintoisia laajemmassakin mielessä kuin pelkästään dendrologisesti. Tällä ret- tuneina päätimme ajoittaa matkamme alka- vaksi syyskuun puolivälissä, jolloin sieme-nen kypsyminen keruualueilla olisi alka- Keruualueena Québecin provinssi
nut. Saapuessamme perille saimme kuiten-kin todeta, että tänä vuonna tuleentuminen oli vielä kesken. Tällä en niinkään tarkoita dysvaltain vastaiselta rajalta pohjoiseen sitä, etteikö siemen olisi ollut kypsää, vaan aina Hudsonin lahdelle asti, puurajan ylä- sitä, että ennen tuleentumista se ei irtoa puolelle. Eteläisessä Québecissä kasvilli- helposti. Monilla puilla laadullisesti paras suus vaihtelee lehtisekametsistä havumet- siemen sijaitsee korkealla latvuksessa, jos- siin, kaikkein eteläisimmän osan ollessa jo ta sen saaminen oli paikoin hankalaa.
selvästi lehtipuuvyöhykettä. Meitä kiin- kas alue. Täällä sijaitsee Joly de Lotbiniè- sen ulkopuolella, valtatie 40:n tuntumassa Domaine Joly-De Lotbinière, johon liittyy ha), McGill-yliopiston alainen Morgan Ar- upeita kasvistokokonaisuuksia. Tila siirtyi boretum. Se on suosittu ulkoilu- ja virkis- tyskohde ja mm. koirien ulkoilutusalue.
saman suvun hallussa lähes 300 vuotta. Yli Tälläkin arboretumilla on oma ystäväyh- viidentoista vuoden työn jälkeen se alkaa distys, johon myös koirien tulee rekisteröi- arvatenkin olla lähellä alkuperäistä loisto- tyä, jotta ne saavat liikkua puistossa emän- aan. On vaikea sijoittaa tätä kohdetta mi- tiensä ja isäntiensä kanssa! Morgan muis- hinkään kategoriaan. Se ei ole selkeästi tuttaa Mustilaa laajojen metsäisten koko- kasvitieteellinen puutarha, vaikka siellä siellä lehtisekametsää hikkoreineen (Ca- mutta se ei myöskään ole pelkästään karta- rya spp.), vaahteroineen (Acer spp.) ja nopuisto. Suuri osa istutuksista on ruoho- pyökkeineen (Fagus grandifolia) jne.
vartisia ja kukkaloisto lienee kesäisin to- kassa oli enää punahattu (Echinacea pur- Suomea. Suuri lajirunsaus houkutteli kui- purea). Kukkaistutuksien yhteydessä oli tenkin keräämään toiveikkaasti sellaisia- alun kolmattakymmenettä siemenerää. To- tesimme tuleentumisen olevan täälläkin teentoista mitä upeimpaan mustajalopäh- kinään (Juglans nigra). Nämä 1800-luvun päätimme siirtyä pohjoisempaan. Tällä loppupuolella istutetut puut olivat valtavan kokoisia kasvaakseen näin pohjoisessa. Il- St.Lawrence-joen etelärannalla olisi tarjot- meni, että olimme löytäneet mustajalopäh- kinöiden ”eteläisen Québecin alkuperäko- ajaneet pitkin sen pohjoisrantaa aina Qué- keen” sijaintipaikan. Tämä koe oli vaivan- nut mieltämme jo Suomesta saakka. Olim-me kyselleet siitä Morgan Arboretumin Ste-Croixin yllätys
John Watsonilta, mutta hän ei tiennyt siitämitään. Domaine Joly-De Lotbinièrestä St. Lawrence on melkoinen virta, eikä sen ylittäminen onnistukaan aivan mistä tahan- North -siemenliikkestä. Eräs hänen asiak- sa. Pidimme varmana sitä, että jossain lä- kaistaan oli paikan ylipuutarhuri, 24-vuoti- hettyvillä olisi yhteys vastarannalle, koska maamaan, oli syvällisesti perehtynyt pai- kukaupunkien tiheästi täplittämiä. Kävi kan historiaan, mahdollisuuksiin ja tieten- kuitenkin ilmi, että lauttayhteys oli viimek- kin kasveihin. Domaine Joly-De Lotbiniè- si toiminut noin viisikymmentä vuotta ai- ren mustajalopähkinöihin liittyy tietenkin emmin. Tietämättömyytemme takia pää- tarina, niin kuin kaikkeen muuhunkin. Ti- simme joen yli etelärannalle vasta Québec lan isäntänä 1800-luvulla toimi Henri- Cityssä, tunnin ylimääräisen ajomatkan Gustave Joly de Lotbinière, joka oli hyvin kiinnostunut dendrologiasta. Jotain hänen nauttimastaan arvostuksesta kertovat luot- len tunnin ajomatkan päässä sijaitsee Ste- tamustehtävät American Forestry Associ- dessä on hyvin rehevä, lämmin ja ravintei- tion’issa, Fruit Growers’ Association of Québec’issä jne. Hän perusti mailleen törmäviini (Vitis riparia) oli täällä yleinen, mustajalopähkinän alkuperäkokeen, koska samoin kuin säleikkövilliviini (Part- siitä saatava hinta oli suurempi kuin min- henocissus inserta). Jotain paikan ilmas- kään toisen Quebecissä esiintyvän luon- nonvaraisen puulajin. Kokeessa oli neljää ikäiset pyramidipoppelit (Populus nigra eri alkuperää, joista kolme oli kanadalaisia ’Italica’) olivat huonokuntoisia ja selvästi ja yksi amerikkalainen. Noin 10 000 istute- ilmastosta kärsineitä, mutta silti parikym- tusta taimesta vain noin sata osoittautui menmetrisiä puita. Näistäkin keräsimme Ste-Croix:in ilmastossa kestäviksi. Noin 30 vuotta sitten perustettiin toinen koe, jos-sa käytettiin viiden parhaimman puun jäl- Pohjoinen ulottuvuus
keläisiä (Leclerc 2002). Se on juuri edellämainittu ”Etelä-Québecissä sijaitseva al- kuperäkoe”. Domaine Joly-De Lotbinièren mustajalopähkinäistutuksen sanotaan ole- reunaa kulkevaa valtatietä aina Riviere-du- Loupiin asti. Edellisellä retkellä olimme nähneet täällä muutamia hienoja sokeri- Täällä oli toki muutakin nähtävää kuin vaahteroita (Acer saccharum). Päätimme istutettuja, kulttuurinvaraisia kasveja. Kä- tarkistaa, olisiko täällä enemmänkin soke- rivaahteran ääriesiintymiä. Tiesimme ole- vanhassa lehtisekametsässä, jossa kasvoi vamme myös pennsylvanianvaahteran (A. valtavia punatammia (Quercus rubra).
pensylvanicum, kuva 1) luontaisen esiinty- Täällä kuten muuallakin punatammissa oli misalueen koillisreunamilla. Se olikin pää- asiallinen syy siihen, miksi ajelimme jo il- kaikki terhot olivat jonkin kärsäkkään vi- tavalaistuksessa kylpevää kaupunkia ris- kuuttamia, emmekä saaneet tällä retkellä tiin rastiin. Kaupungin reunalta löytyi vesi- kerättyä yhtäkään punatammen siemen- erää. Myös valkosaarnessa (Fraxinus ame- töön oli rakennettu pieni puistikko. Siihen ricana) oli niin täällä kuten muuallakin oli jätetty luonnonvaraisia lajeja, mm. juuri to. Edellisellä retkellä emme saaneet sitä taa liikkeemme niin, ettemme olisi keruu- puuhissamme herättäneet liikaa huomiota, sekä rehevimmillä kasvupaikoilla viihtyvä ja saimmekin useasta puusta varsin hyvänsadon.
Takaisin etelään
rantaan jatkaaksemme siemenkeruuta joenvastarannalla. Reittimme kulki St-Simeo- levinneisyyskarttojen houkuttelevista nä- rencen tällä puolen Appalakkien viimeiset puolesta kovin tuloksellinen. Esimerkiksi syntyneissä laaksoissa kasvillisuus on run- kerättyä lainkaan. On toisaalta pidettävä mielessä, että tällaisella erillisellä levinnei- ran esiintymisalueen äärimmäisin reuna syyssaarekkeella kasviaineisto ei todennä- köisesti ole yhtään sen kestävämpää kuin lajin yhtenäisen esiintymisalueen reunoil- pealla kaistaleella esiintyy myös muita leh- la. Siirryimme pikku hiljaa etelään pitkin tipuulajeja, joita ei tapaa muualla näillä seuduilla, kuten mm. punavaahtera (A. olivat paikoitellen kumpuilevia ja kauniita.
rubrum), sokerivaahtera ja vaikkapa mus- Siellä täällä näkyi myös niitä lehtipuu- ja tasaarni (F. nigra), josta onnistuimme ke- pensaslajeja, joita erityisesti tavoittelim- räämään retken ainoan siemenerän täältä.
me, mutta satoa niissä ei näkynyt. Matkalla etelään kohti Québec Cityä saimme kerät- tyä sokerivaahteraa, punasaarnea (F. penn- na kaistaleena ylös virran suulle saakka sylvanica, kuva 2), saarnivaahteraa (Acer negundo) — joka oli usein hyvin komean sen levinneisyysalue on täällä rajoittunut näköistä, suurikasvuista ja hyväkuntoista — sekä joitakin pensaslajeja. Saarnivaah- tera tuskin oli luontainen tällä seudulla, mutta punasaarni saattoi olla. Koska kum- kanadantuijia (Thuja occidentalis). Pää- mastakin lajista meillä on jo erittäin hyvin timme kerätä niistä siemeniä ”hieman viljelyssä menestyviä alkuperiä, mitään myöhemmin”, koska upeita puita alas asti suoranaista tarvetta etsiä parempia kantoja vihreine oksineen ja runsaine käpysatoi- neen näkyi tien varrella jatkuvasti. Kun sit- ten viimein päätimme kerätä siementä seu- amerikanpyökki (Fagus grandifolia) oli raavaksi näkemistämme tuijista, ei niitä toistaiseksi pysytellyt näkymättömissä.
enää tullutkaan vastaan. Kuivemmilla ja mäntyä (Pinus resinosa), joka myöskin on hansa sitä näkevämme. Päätimme käväistä täällä luontaisen levinneisyytensä koillis- nurkassa. Retken lämpimin päivä osui juu- pungin ulkopuolella sijaitsevaa kanjonia, ri tälle Chicoutimin osuudelle. Lähes koko joka on paikallinen nähtävyys 60 m kor- tavallista lämpimämpi sää, mutta lämpöti- lan yltäminen 27°C:een syyskuun viimei- kanjonin pysäköintialue, jonka reunalla sellä neljänneksellä oli täälläkin epätaval- lista. Keräsimme Chicoutimista retken ai- nonvaraista amerikanpyökkiä. Puissa oli noan sarvipähkinä (Corylus cornuta) sie- erinomainen sato ja saimme kerättyä useis- menerän . Tämän lajin kohdalla ajoituk- ta niistä runsaasti siementä. Muutaman ki- semme oli väärä, sillä sen siemen kypsyy lometrin päästä löysimme toisenkin vas- aikaisemmin kuin valtaosalla muista kerät- tautuneet matkalle kevyin työkaluin. Tär- Kuva 3. Amerikanlehmuksen (Tilia americana) lehtiä, sienitautien pilaamia, kuten usein on asian-laita. Hedelmät olivat orapihlajan hedel-miksi suuria, kuin koristeomenapuulla.
Vielä orapihlajiakin kiinnostavampia oli-vat nuoret amerikanlehmukset (Tilia ame-ricana, kuva 3), joita keräsimme niinikäänlajin esiintymisalueen äärimmäisestä koil-lisesta nurkasta. Alkuperä lienee likimainparas mahdollinen meikäläisiin oloihin.
Kuva 2. Punasaarni (F. pennsylvanica), Lahti kanlehmuksen erä. Tästä ei kuitenkaan ole tarkempia keruutietoja tarjolla, joten sen keimmät niistä olivat lasikuitusauvoista mantereinen. Vuonna 1991 saatiin lisäksi avulla oksia saattoi taivuttaa käden ulottu- eteläisimmästä Ontariosta amerikanleh- ville. Nämä olivat jo aiemmin saaneet ni- muksen siementä. Tästä erästä on syntynyt mekseen ”Le Hook”, joka tuntui huvitta- ainakin toistaiseksi täysin kestävää jälke- van québeciläisiä ystäviämme. Koukku- läistöä. Amerikanlehmus lienee laji, joka sietää huomattaviakin eroja kasvutekijöis- Arboretumista lainaksi jatkovarrelliset ok- sä verratessa sen luontaista kasvualuetta ja sasakset, jotka osoittautuivat korvaamatto- viljelyä meillä. Mantereisuudeltaan tai me- miksi varsinkin amerikanpyökin siementä reisyydeltään mahdollisimman hyvin sopi- van alkuperän löytäminen on tietenkin en-siarvoisen tärkeää siirron onnistumisen Sisämaassa
Jätettyämme Ste-Anne de Beauprén taak- Takaisin Okaan
semme ajelimme hiljalleen paikallisteitäetsien mielenkiintoisia puuvartisia. Saim- Lähdimme takaisin sisämaahan päin Qué- mekin kerättyä siementä tarkemmin mää- bec Cityn kohdalla. Totesimme, että ”jalo- rittelemättömästä puumaisesta orapihlaja- ja” lehtipuita ei näillä seuduilla juuri näky- lajista (Crataegus sp.). Sen lehtimuoto oli saimme kerättyä oikeastaan vain pensasla- nämä keräämämme puut olleet lehdiltään jeja, ja niitäkin sattumanvaraisesti. Päätim- keillä, jotka ovat edullisempia kuin yksi- ville rannoille. Edellisellä keruumatkal- valloissa kolmiokaa pidetään kestävänä maisella niemellä, jolla sijaitsee ekologi- vielä sikäläisellä III-vyöhykkeellä, mikä nen puistoalue Parc d’Oka. Tästä puistosta tarkoittaa sen selviävän –35°C.–40°C oli jäänyt mieleen runsassatoinen taika- pakkasesta. Tässä tulee ilmi monien poh- pähkinäistutus (Hamamelis virginiana).
joisamerikkalaisen lajien meikäläisittäin Päätimme kiertää puiston ja samalla tar- liiankin lupaava pakkasenkestävyys. Kes- kastaa, olisiko siementä tänäkin vuonna tävyystietoja tulkittaessa tulee aina ottaa runsaasti tarjolla. Erittäin rehevässä lehto- huomioon, että kasvilla pitää olla edelly- maisessa metsikössä kasvoi runsaasti hik- tykset tuleentua riittävästi kestääkseen vashikkoria (Carya cordiformis). Sillointällöin metsästä kuului paikallisten oravien Vaivannäkömme palkitaan
”työn ääniä”, kun ne jyrsivät hikkorien sie-menkuorta rikki tai pudottelivat siemeniä Retken ehkä kaikkein palkitsevin hetki oli se, kun löysimme aivan sattumalta käsittä- saimme kerättyä hieman siementä, mutta mättömän runsassatoisen taikapähkinä- kaikenkaikkiaan saaliimme jäi laihaksi.
esiintymän. Tämä tapahtui pysähtyessäm- Saimme kerättyä rantametsiköstä melko runsaasti siementä meille uudesta lajista, pienen Rivière Rouge -joen rannoilla jota- Staphylea trifoliasta. Mustilassa tätä mie- kin meitä kiinnostavaa. Taikapähkinäesiin- lenkiintoista, mutta vaatimatonta pensasta tymä oli aivan täynnä hedelmiä. Taivutte- ei ole tiettävästi aikaisemmin kokeiltu. Se limme kolmimetrisiä versoja alas saadak- tunnetaan paikallisesti nimellä bladdernut, semme kerättyä niitä mahdollisimman pal- jon. Olimme onnekkaita, sillä taikapähkinä koisoa (Physalis spp.) muistuttavasta he- on sikäläisessä luonnossa hyvin huomaa- maton kasvi ja sitä saa todella etsiä jotta sen havaitsisi. Tässäkin tapauksessa ky- kistamassa taikapähkinäpensaat ja tote- seessä on pohjoinen alkuperä, jonka voisi päätellä olevan meille lähes parhaan mah- kolmiokaryhmästä (Gleditsia triacanthos) dollisen. Taikapähkinän on tähän saakka saimme kerättyä kassillisen kolmiokalle todettu menestyvän Etelä-Suomessa I ja II tunnusomaisia rujoiksi vääntyneitä palko- -vyöhykkeillä. Suomessa tähän asti käytet- ja. Nämä puut näyttivät olevan piikitöntä muunnosta (var. inermis), joka onkin vilje- lyssä kantalajia yleisempi. Tämänkin lajin yksilöistä löytynee vaihtelua kestävyydes- danhemlokin (Tsuga canadensis) pohjois- sä. Esimerkiksi Ruotsissa on havaittu eri ta alkuperää jo edellisellä retkellä. Siir- lajikkeilla eroja kestävyydessä sikäläisillä ryimme koko ajan länteen kohti Ottawaa.
vyöhykkeillä I-II (Bengtsson 1998). Kol- Maisema on täällä hyvin tasaista ja yksi- taisista lisäyslähteistä, sillä se on erittäinyleinen koristepuulaji Pohjois-Amerikassa Gardens North
ja muuallakin. Lisäys tapahtuu siis yleensäistutuksista tai lajikkeista, joita kolmiokas- kiintoista havaita, että Ruotsissa sitä pide- sa, tai oikeastaan kylässä, oli oivallinen.
tään kestävänä sikäläisillä I ja II -vyöhyk- Täällä sijaitsee Gardens North -siemenliik- keen toimitilat ja omistajien koti. Toimme tänne suuren osan keräämistämme sieme- lämpösumma saattaa muodostua merkittä- nistä. Ilma oli nimittäin niin kosteaa, ettei- västi suuremmaksi kuin meillä. Tästä saa- tiin hyvä esimerkki, kun keräsimme lakki- riittävästi, vaikka levittelimme niitä hotel- puun (Cladrastis kentukea, kuva 5) sie- lihuoneiden lattioille kuivumisen edistä- miseksi. Päinvastoin ne alkoivat jopa ho- lämpötilassa. Palot olivat täysin tuleentu- mehtua. Ongelma ratkesi lopulta sillä, että neita, ja siemen suurelta osin karissutta, joten olimme tämän lajin suhteen myöhäs- käyttöömme suuret hyllyköt, joissa sieme- lakkipuun hedelmät vielä vihreitä, vaikka siitä tänä vuonna saatiinkin lopulta kerät- omistajaan Kristl Walekiin ja hänen mie- tyä lämpimän kesän jälkeen tiettävästi en- heensä Eddieen jo edellisellä retkellä, ja nyt teimme jo suorastaan keruuyhteistyötä.
siementä muutamista erikoisuuksista, ku- laisittain hyvin poikkeuksellinen: tarkoi- ten japanilaisesta ”epolettipuusta” (Pteros- tuksena on etsiä kestäviä lisäyslähteitä tyrax hispida), jota pidetään hyvin kestä- pohjoiseen ilmastoon. Kristl Walek itse te- vänä lajina. Pohjoisamerikkalaisen peru- kee vuosittain siemenkeruumatkoja mm.
ukkipensaan (Cotinus obovatus) siemen Kalliovuorille, jossa hän kerää kestäviä oli jo lähes varissutta, mutta koristeelliset luonnonkantoja alpiinisista ruohovartisista savuhattaroita (mistä johtuu paikallinen lajeista. Nyt Gardens North on laajentanut nimi ”smokebush”) muistuttavat hedelmi- en odat olivat vielä jäljellä. Lännenkeltik- kasveja. Tällainen toiminta on tietenkin sessä (Celtis occidentalis) oli runsas mar- meikäläisittäin hyvin kiinnostavaa ja suo- tavaa. Kun paikkojaan vielä hakevat puu- katalpalajista, Catalpa speciosa sekä C. lajit ja lisäyslähdefilosofia vakiintuvat, tu- bungei. Nämä kasvoivat yhteensä viiden lee Gardens Northista varmasti mitä kiin- katalpan ryhmässä. Voi olla, kuten usein on nostavin vaihtoehto kestävien kasvien sie- asianlaita, etteivät jälkeläiset ole lajiaitoja.
meniä etsivälle harrastajalle. Jo nyt heillä Emopuut sen sijaan näyttivät olevan, mikä on yhteistyötä aina Venäjää ja Japania sekään ei ole aivan yleistä, sillä siksi usein katalpat ovat kokoelmissa risteytyneitä.
Suurkaupungin hait
kuitenkin magnoliat. Noin kymmenenmagnolian ryhmässä oli nimikylttien mu- Yhden päivän vietimme Ottawassa sijait- kaan sekä lajeja että lajikkeita. Osa nimistä ja kasveistakin oli sekaannusta aiheuttavia.
Valtaosa magnolioista oli kukkinut ennä- tysmäisen hyvin, osa todennäköisesti sa- arboretum. Sitä ylläpitää Kanadan maata- manaikaisesti, jolloin on voinut syntyä hy- lousministeriö, ja se on osa keskelle Otta- bridejä. Osa taksoneista ei kenties ristey- waa levittyvästä Experimental Farm -koe- dykään, mutta joka tapauksessa tulee ole- tilasta. Suomea ajatellen Ottawan alue vai- maan mielenkiintoista seurata, syntyisikö kuttaa ensisilmäyksellä sopivalta paikalta runsaasta siemensadosta mahdollisesti eri- kasvien siirtoa ajatellen: absoluuttinen mi- tyisen kestäviä jälkeläisiä. Vuoden 1993 nimilämpötila on -39°C ja absoluuttinen retkellä kerättiin magnolioiden siemeniä maksimilämpötila +39°C. Heinäkuun kes- kilämpötilakin on samaa luokkaa eteläsuo- Kuva 5. Lakkipuun (Cladrastis kentukea) kukintaa, Niagara, Yhdysvallat. 28.5.1998.
Näistäkin on syntynyt toistaiseksi kestä- viä, vielä tunnistamattomia magnoliatak- lähistöllä olevista suuremmista tai erikoi- semmista jalopähkinä- ja hikkori-istutuk-sista. Päätimme lähteä jäljittämään niitä, ja Pähkinänmetsästystä
onnistuimmekin löytämään muutaman.
Ensimmäiseksi löysimme itsemme yksityi- sen hienostogolfkentän ”The Royal Otta- takana kohoavat Parc de la Gatineaun kuk- wa Golf Club” klubirakennuksen edestä, jossa kasvoi kaksi jättimäistä amerikanja- puisto ja suosittua ulkoiluseutua. Pohjois- lopähkinää (Juglans cinerea). Näitä puita amerikkalaiseen tapaan autolla saattoi ajaa lähes perille saakka. Pysäköintialueita ja pina. Ne olivatkin todella kookkaita, kuin opasteita oli riittävin välein. Kukkulan la- suurimmat meikäläiset tammet, vain vielä- ella kasvoi pienikasvuista tammea (Quer- cus alba), joka levinneisyysaluekarttojen lestä myös klubirakennus oli vaikuttava.
mukaan on täällä aivan pohjoisrajallaan Sääli, että kerho oli yksityinen.
(Petrides 1988). Puissa ei valitettavasti nä- Toinen merkittävä jalopähkinöihin liit- tyvä ”löytö” oli mustajalopähkinäryhmä jukat olivat reheväkasvuisia, ja siellä kas- la”. Paikallistiestön rajaamalle viheralu- eelle oli aikoinaan istutettu mustajalopäh- kinöitä. Ne ovat menestyneet hyvin ja oli- Halesia monticolan, josta käytetään nimeä vat edelleen hyväkuntoisia puita. Pähki- Mountain Silverbell. Sitä ei liene koskaan nöitä oli jo hieman varissut ruoholle. Ke- kokeiltu Mustilassa. Laji kasvaa luontaise- räsimme ne sekä puista sen minkä ylsim- na Appalakeilla melko etelässä, kuten esi- me. Nämäkin mustajalopähkinät, samoin merkiksi puistoalppiruusukin (Rhodo- kuin retken alussa Domaine Joly-De Lotbi- dendron catawbiense). Vuoristolajina se nièrestä keräämämme olivat todennäköi- saattaisi kuitenkin menestyä meilläkin.
sesti pohjoista alkuperää, siksi hyvin ne Retkemme ainoan kolean syksyisen päivän olivat täällä menestyneet. Onkin mielen- kääntyessä illaksi jätimme jäähyväiset kiintoista nähdä, miten niiden jälkeläiset menestyvät meillä. Mustilassa on kokeiltu boretumin suojametsiköstä kerättyä kantaa K09–93–380. Se on ollut tähän saakka kes- tävyydeltään erinomainen ja selvästi pa- muuttuneet muukalaisiksi tällä vieraalla saadaan kokeiltavaksi yhtä hyvin menesty- olisimme taas kotona. Olo tuntui tyhjältä.
Menestyviä alkuperiä ja
kiertelyä; nyt emme tosin enää etsineet eri- hyödyllisiä kontakteja
laisia pähkinöitä, vaan mitä tahansa kiin-toisaa. Eräästä puistosta löysimme koko retken ainoan kiiltotuomen (Prunus seroti- na). Ehkä merkittävin Ottawan puistoista keimpänä tavoitteena oli täydentää kahden saatu erä oli kuitenkin muutaman lännen- keltiksen (Celtis occidentalis) ryhmä Otta- mäinen suuntautui Suurien järvien länsi- wan eteläpuolta kiertävän Rideau-kanavan rannalla. Saimme näistä hyvin todennäköi- simpiin osiin. Edellinen, vuonna 1996 to- sesti luonnonvaraisista puista kerättyä riit- teutettu retki tehtiin samoille seuduille tävästi siementä. Tuotettavista taimista kuin tälläkin kertaa. Kerättävä lajisto on kenties valikoituu kestäviä yksilöitä. Vuo- suhteellisen samanlaista aina metsävyö- den 1993 retkellä kerätyt lännenkeltiksen hykkeen länsireunalta noin 100°W Atlan- äärimmäisen luoteisen esiintymisalueen siemenjälkeläisethän ovat olleet kestäviä.
Mustilassa on kokeiltavana vielä kolmas- kin lännenkeltiskanta, joka on saatu Michi- hykkeiden rajaa. Tällä tavoin on saatu ke- rättyä kattava otos usean keskeisen lehti- jahavupuulajin pohjoisimpia alkuperiä.
Takaisin kotiin
Näin voidaan verrata myös alkuperienmantereisuutta tai mereisyyttä, millä tie- Viimeisenä päivänä palasimme takaisin dolla on suuri merkitys kasvien menestyk- sekkään siirron kannalta. Perusoletus on edistynyt selvästi vajaan kahden viikon ai- se, että pohjoisempi siemenerä on ilmastol- kana. Keräsimme täältäkin melko runsaasti lisesti eteläistä kestävämpi. Lyhyestä ha- vainnointiajasta huolimatta näyttäisi siltä, puumaista poppelimagnoliaa (M. acumi- nata) sekä kaksi leveäkasvuista M. × loeb- neri – risteymää. Saimme kerättyä myös semmat. Vaikka vuotuinen sademäärä kas- vaa tasaisesti lännestä itään siirryttäessä noin 400 mm:stä aina 1500 mm:iin, ei At- s. (Guides to the Gardens of Quebec). Éditions Petrides, G. 1988: Eastern Trees. — 272 s. Houghton lailla ultramaritiimi kuin mantereen länsi- rannikko. Suomea vastaava sademäärämitataan Kanadassa Thunder Bayn paik-keilla (noin 90 °W). Tätä idempää kerätyterät esimerkiksi takiaistammesta (Quercusmacrocarpa) ovat kuitenkin menestyneet Varastossa olevia siemeneriä
paremmin kuin läntisemmät erät. Saattaa keruuretkeltä
olla, että usean lajin meidän oloihimmeparhaiten soveltuvat siemenalkuperät löy-tyvät suunnilleen Québecin alueelta.
Tällä retkellä pyrimme löytämään tie- tyistä kasvilajeista sellaisia esiintymiä, joista tulevaisuudessa saataisiin järjestet- tyä jatkuva siementuonti paikallisten voi- mien avulla. Tähän liittyvät olennaisesti myös ne lukuisat kontaktit, joita yhdeksän 217 Caulophyllum thalictroides Morgan Arboretum230 Lilium canadense toskontaktit ovat nekin tärkeitä, mutta käytännön kenttätyötä ajatellen ovat ar- 243 Caulophyllum thalictroides D. Joly-De Lotbinière lösuhteet, jotka tekevät mahdolliseksi tu- levaisuuden keruutyön kentällä. Pohjois- Amerikan kasvien seuranta ja testaus jat- kuvat, mutta Mustilassa katseet kääntyvät jo kohti itää ja uuden mantereen haasteel- Kirjallisuutta
Autio, A. 1999: Siemenkeruumatka itäiseen Pohjois- Amerikkaan. — Sorbifolia30(2): 87–102.
298 Gleditsia triacanthos var. inermis Parc d’Oka Bengtsson, R. 1998: Stadsträd från A till Z. — 168 s.
Buckley, A. 1980: Trees and Shrubs of the Dominion Arboretum. — 237 s. Agriculture Canada Publi- cation 1697. Canadian Government Publishing Burns R. & Honkala B. (toim.) 1990: Silvics of North America Vol. II. Hardwoods — 877 s. United States Agriculture Handbook No. 654. United States Dept. of Agriculture, Washington, DC.
Dirr, M.A. 1990: Manual of Woody Landscape Plants. — 1007 s. Stipes Publishing Co. Cham- Hämet-Ahti, L., Palmén, A., Alanko, P. & Tigerstedt, P. 1992. Suomen puu- ja pensaskasvio. 2. uudis- tettu painos. — Dendrologian Seura, Helsinki Krüssmann, G.1985: Manual of Cultivated Broad- Leaved Trees & Shrubs Vol. II. — 625 s. Timber Leclerc, H. 2002: Domaine Joly-De Lotbinière. — 96

Source: http://www.dendrologianseura.fi/doc/342_Autio_Mustilan_3_siemenkeruuretki.pdf